Työaika

Työaika ja ylitöiden korvaaminen

Työaikaa säätelee työaikalaki. Työajan pituudesta tulisi sopia täsmällisesti, koska käytäntö on varsin kirjavaa. Jos muuta ei ole sovittu, työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Käytännössä toimihenkilötöissä noudatetaan 7,5 tunnin työaikaa. Työhöntulon yhteydessä on syytä selvittää yrityksen käytäntö arkipäiväksi sattuneen juhlapäivän, sen aaton ja arkipyhäviikon lauantaityöajasta ja niiden mahdollisesta sisään tekemisestä.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia liukuvasta työajasta siten, että työntekijällä on oikeus sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Mikäli työn hoitaminen edellyttää yli 8 tunnin työpäivän tekemistä, ei tällainen säännöllisen työajan ylitys ole liukumaa, vaan ylityötä. Liukuvaa työaikaa ei siis tule käyttää työnantajasta johtuvien syiden vuoksi työajan pidentämiseksi. Varsin usein näissäkin tilanteissa kuitenkin sovitaan joustosta eli korvauksesta tunti-tunnista-periaatteella.

Yli- ja lisätyön tekeminen ja korvauksista sopiminen

Ylityökorvauksista on pakottavasti säädetty työaikalaissa. Työaikalakia ei kuitenkaan sovelleta työhön, jota siihen kuuluvien tehtävien ja aseman perusteella on muutoin pidettävä yrityksen tai sen itsenäisen osan johtamisena tai sellaiseen rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä. Kyseinen säännös tarkoittaa ns. todellisia johtajia, joilla on mm. budjettivaltaa, oikeus palkata ja irtisanoa suorat alaisensa ilman esimiehen tai muun tahon hyväksyntää, työsuhteen ehdot ovat kokonaisuudessa ensimmäistä suoraa alaista paremmat ja vastaavasti työsuhteen ehdot kokonaisuudessa ovat samalla tasolla muiden johtajien kanssa. Tällaisessa työssä olevan ylemmän toimihenkilön on erikseen sovittava ylityökorvauksista työsopimuksessa, jota yleisesti kutsutaan johtajasopimukseksi. Työaikalain soveltumisesta myyntityöhön lisää kohdassa 5.3.

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja enintään 40 tuntia viikossa. Vuorokautista ylityötä on se työ, jota tehdään 8 tunnin jälkeen. Lain mukainen korvaus on 50 prosenttia kahdelta ensimmäiseltä tunnilta ja 100 prosenttia seuraavilta tunneilta. Viikoittaista ylityötä on se ylityö, jota tehdään tavanomaisen työviikon ulkopuolella.  Jos työtä tehdään maanantaista perjantaihin, viikonloppuna tehty työ on viikoittaista ylityötä siltä osin kuin se ylittää 40 tuntia viikossa. Lain mukainen korvaus on 50 prosenttia niiltä tunneilta, jotka ylittävät 40 tuntia. Jos työtä tehdään kuitenkin viikonloppuna vuorokaudessa yli 10 tuntia, on yli 10 tunnin ylittävä osuuden korotus 100 prosenttia. Sunnuntaityöstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka.

Jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet, että ylityöt korvataan vapaana, annetaan vapaa korotusosineen, ei siis tunti tunnista periaatteella.

Ylityönä korvattavaa ylityötä on työ, jota tehdään työnantajan aloitteesta työntekijän suostumuksella. Myös työn luonne voi määrittää tehdyn työn ylityöksi, vaikka työtä ei olisikaan tehty työnantajan nimenomaisesta pyynnöstä. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun työnantaja on määrittänyt tietyn tehtävän aikataulun siten, että työn suorittaminen säännöllisenä työaikana on mahdotonta, mutta työnantaja kuitenkin edellyttää työn valmistumista annetussa määräajassa. Myös tällaisessa tilanteessa ylityön tekeminen on suostumuksenvaraista. Tehdyt ylityöt on syytä viipymättä käydä esimiehen kanssa läpi ja hyväksyttää hänellä tulevan ylityökorvausmaksun perusteeksi.

Mikäli ylemmän toimihenkilön työsopimuksessa on todettu palkan sisältävän kiinteän ylityökorvauksen erittelemättä kiinteän ylityökorvauksen euromäärää, ei kiinteästä ylityökorvauksesta tällöin ole sovittu työaikalain mukaisesti. Tällöin ylemmän toimihenkilön kannattaa kirjata tehdyt ylityötunnit erittäin tarkasti ylös tehtävittäin ja lähettää esimerkiksi sähköpostitse työnantajalle viikoittain selvitys tehdyistä ylitöistä.

Ylityötä saa teettää vain työntekijän kutakin kertaa varten erikseen antamalla suostumuksella. Työntekijä voi kuitenkin antaa suostumuksensa määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan, jos tämä on työn järjestelyjen kannalta tarpeen.

Lisätyöstä on maksettava vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. Lisätyötä ovat ne tunnit, jotka tehdään oman säännöllisen työajan lisäksi lainmukaisen työajan (8 tuntia/40 tuntia) täyttymiseksi.

Vapaa-aikana työasioissa matkustaminen

Lähtökohta on, ettei matka-aika ole työaikaa, eikä se siten ole mukana esimerkiksi ylityötä laskettaessa. Matkustamiseen käytetyn vapaa-ajan korvaamisesta tulee sopia erikseen.

Ylempi toimihenkilö ei ole velvollinen matkustamaan vapaa-aikanaan. Työnantajan direktio-oikeus ei yllä ylemmän toimihenkilön vapaa-aikaan. Mikäli ylempi toimihenkilö suostuu matkustamaan vapaa-aikanaan, tulee samalla pyrkiä sopimaan matkaan käytetyn vapaa-ajan korvaamisesta.

Soveltaminen myyntityöhön

Lakia ei sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Kentällä tapahtuva myyntityö on usein tällaista.

Työaikalain ulkopuolelle jää siis työ, jota työntekijä tekee kiinteän työpaikkansa ulkopuolella, mikäli työntekijä itse päättää työsuorituksensa ajankohdan ja ehkä paikankin työnantajan valvomatta ja ehkä voimattakaan valvoa työhön käytettävän ajan järjestelyjä. Kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävään työhön on sovellettava työaikalakia, jos työnantaja voi etukäteen määrätä työpaikan ulkopuolella tehtävän työn päivittäiset ajankohdat samoin kuin jos työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa, milloin hän aloittaa ja lopettaa päivittäisen työnsä. Lisäksi edellytetään, että työnantajalla on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa työajan käyttöä työpäivän aikana.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.

Matka -ajan korvaukset

Matkustavaan työhön palkatun työntekijän, kuten myyntimiehen, osalta valitettavan harvoin pystytään sopimaan matka-ajan korvaamisesta joko rahassa tai vapaana.

Suomessa on kuitenkin viime vuosina yleistynyt käytäntö, jossa liikkuvaa työtä tekevälle myyntimiehelle myönnetään ylimääräinen viikon tai kahden vapaa korvaamaan matkustamisesta ja ylitöistä johtuvaa vapaa-ajan menetystä.

Kun matka-ajan korvaamisesta sovitaan sopimuksella, tulisi sopimuksen sisältää ainakin seuraavat kohdat:

  • työajan ulkopuolella olevan matka-ajan korvaus
  • työajalla tapahtuvan matka-ajan katsominen työajaksi
  • matkakustannukset (matkaliput, matkustusluokka, matkatavarakustannukset, kilometrikorvaukset, pysäköintimaksut jne.)
  • päiväraha, ateria- ja majoituskorvaus
  • matkojen kontrollointi (ajopäiväkirja, matkalasku ym.)

Liukuvan työajan reunaehdot

Muissa kuin jaksotöissä säännöllinen työaika voidaan tietyin ehdoin sopia liukuvaksi. Se antaa työntekijälle mahdollisuuden sovittujen liukumarajojen puitteissa työtilanteen ja omien tarpeittensa perusteella päättää itse siitä, miten pitkän työpäivän hän kulloinkin tekee.

Liukuvan työajan käyttö edellyttää ensiksi, että siitä on kirjallisesti sovittu työnantajan ja työntekijöiden kesken. Säännöllisen päivittäisen ja viikoittaisen työajan pituuden lisäksi on liukuvaa työaikaa käytettäessä sovittava seuraavista:

  • kiinteän työajan pituus, eli se tuntimäärä, joka on vähintään tehtävä päivittäin
  • vuorokautinen liukumaraja joka lain mukaan saa olla enintään kolme tuntia
  • päivittäisten lepoaikojen pituudet ja niiden sijoittaminen
  • säännöllisten työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymän pituus (nk. liukumasaldo) saa olla enintään +/- 40 tuntia

Vuorokautisen liukuman enimmäistuntimäärästä (3 h) ja liukumasaldon enimmäiskertymästä (+/- 40 h) saa poiketa vain valtakunnallisella työehtosopimuksella. Liukumasaldon tasoittumisjaksosta voidaan sopia, mutta tämä ei ole pakollista joskin suotavaa.

Lisätyön ja ylityön käsitteet

Jos sovittu säännöllinen työaika on lyhyempi kuin työaikalaissa säädetyt enimmäistyöajat (8h / 40 h ), on säännöllisen enimmäistyöajan ja sovitun säännöllisen työajan erotus lisätyötä.

Vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää laissa säädetyn vuorokautisen säännöllisen enimmäistyöajan. Viikoittaista ylityötä on työ, joka ylittää laissa säädetyn viikoittaisen säännöllisen enimmäistyöajan, mutta ei ylitä vuorokautista säännöllistä enimmäistyöaikaa.

Ylityötuntien enimmäismäärät ja sopiminen lisäylityöstä

Ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Määrää ei voida korottaa. Eri alojen työehtosopimuksissa voi olla omat määräyksensä tarkastelujakson pituudesta.

Kalenterivuodessa saa teettää ylityötä enintään 250 tuntia. Tämän lisäksi voidaan paikallisesti sopia luottamushenkilön kanssa kirjallisesti enintään 80 lisäylityötunnin teettämisestä.

Ylityökertymän seuranta ja seurantajaksojen laskeminen

Työnantajan on seurattava ylityökertymää reaaliajassa niin, että ylityön neljän kuukauden pituisille ajanjaksoille sekä kalenterivuodelle säädettyjä enimmäismääriä ei ylitetä.

Lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvaukset sekä viikkolepokorvaus

Lisätyöstä maksetaan työaikalain mukaan yksinkertainen palkka.

Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä ylityötunnilta 50 %:lla ja seuraavilta 100 %:lla korotettu palkkaa.

Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan 50 %:lla korotettua palkkaa.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lisä- ja ylityökorvauksen vaihtamisesta kokonaan tai osaksi vastaavaan palkalliseen vapaa-aikaan. Ylityöstä annettavan vapaa-ajan pituus määräytyy ylityökorvauksia koskevien korotusprosenttien mukaisesti.

Alalla noudatettava työehtosopimus voi sisältää laista poikkeavia lisätyön ja ylityön korvausmääräyksiä.

Sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä säännöllisenä työaikana tehdystä työstä on maksettava sunnuntaikorvauksena 100 %:lla korotettua palkkaa. Tätä korvausta ei saa vaihtaa palkalliseen vapaa-aikaan.

Sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä tehdystä lisä-, yli- ja hätätyöstä on sunnuntaikorvauksen lisäksi suoritettava laissa säädetty tai työehtosopimuksessa määrätty korvaus.

Jos viikkolevon aikana on poikkeuksellisesti jouduttu työskentelemään, tulee menetetty viikkolepo korvata vastaavan pituisena palkallisena työajan lyhennyksenä tai maksaa viikkolepokorvauksena yksinkertaista palkkaa vastaava summa.

Työaikakirjanpito ja sen sisältö

Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa työntekijöittäin kaikista tehdyistä tunneista ja niistä suoritetuista korvauksista.

Työaikakirjanpitoa voidaan pitää palkkakirjanpidon yhteydessä tai siitä erillisenä. Työnantaja voi kirjata työtunnit merkitsemällä kirjanpitoon joko

  • säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit, sekä niistä suoritetut korvaukset, tai
  • kaikki tehdyt tunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit, sekä niistä suoritetut korotusosat.

Ensiksi mainitun kirjaamistavan käyttämistä suositellaan kuukausipalkkalaisilla ja jälkimmäistä tuntipalkkaisilla työntekijöillä ja toimihenkilöillä.

Työaikakirjanpito sekä säännöllisestä työajasta ja lisäylityöstä paikallisesti tehdyt kirjalliset sopimukset on vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle sekä työntekijöiden luottamushenkilölle tai työsuojeluvaltuutetulle.

Työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan henkilöllä on oikeus saada kirjallinen selvitys työntekijää koskevista työaikakirjanpidon merkinnöistä. Työntekijä voi pyytää itseään koskevat työaikakirjanpidon tiedot Työsuojeluhallinnon sivulta saatavalla lomakkeella Asiakirjapyyntö työnantajalle. Jos työaikakirjanpitoa ei pyynnöstä huolimatta toimiteta, niin asiassa voi ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen.